6.11.2016 | 19:04

Hullunkurinen lenkkeilymotivaatio


 50- luvun rintamamiestalon ikkunasta hehkuu lämmin valo. Aikoinaan puusepän veistämiin puukarmeihin istutetut käsin valetut ikkunalasit toistavat sisältä hehkuvan valon kauniisti. Tuo valo kutsuu kurkistamaan sisään.. "Kodikasta", huokaisen mielessäni ja jatkan matkaani eteenpäin...

...Hetken käveltyäni katseeni kahliutuu jykevään tiilitaloon, jonka suurista ikkunoista näkee koko asunnon läpi.. Hiljennän vauhtiani ja jään ihastelemaan modernia sisustusta ja viimeisen päälle valittuja valaisimia, sekä tyylikkäitä huonekaluja...

...Seuraavassa talossa kauniisti maalaisromantiikkaa huokuvien ikkunanpuitteiden välistä avautuu näkymä suloisen kodikkaaseen keittiöön ja ruokailutilaan. Sisustukseen on yhdistelty pellavaisia tekstiilejä, maalaisromantiikkaa ja lämmintä tunnelmaa. Haaveilen itseni nautiskelemaan tuosta tunnelmasta..

...Erään talon ikkunassa vahtivuoroonsa nukahtanut pitkäkarvainen kissa loikoilee rennosti raapimispuun ylimmällä tasolla niin, että se näyttää kohta putoavan siitä. Näky kirvoittaa leveän hymyn kasvoilleni...

...Jossakin vaiheessa havahdun, että olenkin aivan huomaamatta kävellyt jo melkein tunnin mittaisen iltalenkin - Hei, tää on tätä mun Mindfullnessia parhaimmillaan!


Meikäläinen ei ole nykyisin mikään kovin himokas lenkkeilijä, mutta näin syysiltojen hämärtyessä saan uutta puhtia lenkkeilyyn vallattomasta uteliaisuudestani. Kun lähden lenkille, sen sijaan että suuntaisin hiljaisille poluille, tyhjennän mieltäni kävellen ristiin rastiin lähinaapurustoa ja omakotitaloalueita, joissa riittää katseltavaa!

Kesäisin iltalenkillä ihastelen muiden laittamia puutarhoja ja niiden toinen toistaan kauniimpia kukkapenkkejä, kun taas näinä pimeinä vuodenaikoina minulla on taas hassu tapa tuijotella sisään ihmisten koteihin ja mietiskellä millaisia ihmisiä missäkin talossa asuu...

Sillointällöin teen ylimääräisen lenkin, jotta voin kävellä myös oman kotini ohi ja pohdin usein miltä meidän koti näyttäisi ohikulkijan silmissä.

  Monesti iltalenkki toimii inspiraationlähteenä, mutta toisinaan tämä haaveileminen ja ristiin rastiin haahuilu on niitä parhaimpia keinoja tyhjentää mieli arjen hulinasta ja turhista ajatuksista!
 




Siinäpä mun hassu motivaatio iltalenkkeilyyn!

Kuinka moni muu tunnustaa omaavansa samankaltaisia tapoja?
Mitkä on niitä juttuja, jotka saa teidät ulkoilemaan?


Nää postauksessa näkyvät kuvat on otettu muuten meidän pihasta. (selvennyksenä ettei vaan kukaan kuvittele, että vielä kaikenlisäksi kuvailen toisten ihmisten huusholleja! :D) Aivan ihanaa, kun ollaan saatu ensilumi jo hyvissä ajoin valaisemaan synkkiä iltoja!

Hei, viikon päästä Sunnuntaina meikäläinen on taas vuoden vanhempi, hullua ajatella, että kohta olen lähempänä 30 ikävuotta, kuin 20! OMG. Pitkästä aikaa ajattelin juhlistaa synttäreitä pelkästään relaamalla kotona, kun viime aikoina olen ollut menossa koko ajan.
Apua, onko tää nyt se vanhuuden eka merkki??


 Näissä tunnelmissa, 
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!



10 kommenttia:

  1. Mullakin alkaa tulla noita vanhuuden merkkejä! Tosin mulla on enää alle 3kk siihen, että olen 30v...järkyttävää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! :D En siis ole ainut, jolla niitä merkkejä ilmenee!☆ Tosin eikse oo niin että se ikä on vaan numeroita, meikä on kyllä henkisesti ihan lapsen tasolla..;D

      Poista
  2. Mua järkytti tänään kun töissä mua lapset sanoi aikuiseksi :D Oikeesti, ollaanhan täs aikuisia oltu jo tovi mutta nyt se vasta iski :D
    Ihana postaus muuten sulta taas, ja jälleen kera kauniin kuvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Mulle lapset ei oo tullu vielä ikää arvuuttelemaan tai kommentoimaan, varmaan kun oon samalla aaltopituudella heidän kanssaan..:D Kiitti Saga!♡

      Poista
  3. Täällä myös yks jolla alkaa tulla vanhuuden merkkejä haha vaikka ikää nyt ei oo ihan hirveesti, mutta usein muiden ystävien ja sukulaisten lapset sanoo mua joko tätiks tai kysyy, että koskas mulle tulee vauva haha! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas meitä vanhuksen alkuja sitten onkin! :D Lapset on kyllä hauskoja, kun niiden ajatukset tulee niin puhtaasti ilman mitään filtteriä! ^_^

      Poista
  4. Heh, vanhuuden merkkejä on alkanut ilmetä täälläkin! Kaikista pahimpana pidän sitä, että voin sanoa (ja sanonkin!) nykyään, että "silloin, kun minä olin nuori..." Tuo lause on niiiin vanhojen ihmisten suusta ja silti minä olen jo sellainen ihminen, joka päivittelee maailman menoa ja miten se on muuttunut niihin aikoihin, kun minä olin nuori :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, niin totta! :,D Inhosin joskus kun joku tuli sanomaan noin, mutta kappas vaan itsekin olen alkanut tuota fraasia hokemaan! :D Meidän nuoruudessa karkitkin maistui paremmalle! :,D

      Poista
  5. Ihana tää postaus, mielenkiintoisesti kirjoitettu ja tosi kauniit kuvat olet saanut! :) <3 Apua miun piti onnitella siuta Facessa, mut en kirjautunutkaan enää uudelleen sinne sunnuntaina. Onnea siis hurjan paljon näin jälkikäteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kehuista ja onnitteluista! <3 Mukava kuulla että pidit tekstistä..:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!♥

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä